DanielMalinen Ajatus juoksee vapaasti

Uskontojen välinen katkeruus pinnistää pinnalle reformaation juhlavuonna.

Näin reformastion juhlavuonna, ei ole yllätyävää että Martti Lutherin juutalaisvastaisuus nousee jälleen kerran pintaan.

Nyt syyttävä sormi osoittaa yleistävästi kaikkia luterilaisia ja vaaditaan anteeksiantoa. Yleisesti Lutherin vihapuhetta (Juutalaise ja heidän valheensa) pidetään nykyisin inhimillisenä erehdyksenä. Luther nähdään tavallisena ihmisenä ja jokaisella ihmisellä on heikkoutensa ja hairahduksensa. Lutheriltä kuitenkin kirkon miehenä vaafitaan nykyään yli-inhimillistä täydellisyyttä. 

Ylen kolumnissa http://yle.fi/uutiset/3-9558959 juutalainen Jari Erhrooth moittii kirkkoa ja sen jäseniä. Se kumpuaa miehen omista juutalaisvastaisista kokemuksita suomessa, jouduttuasn vihapuheen kohteeksi. Ja vaikka Erhroothin kolumnissa haiskahtaakin uhriutuminen, on miehen esiinnostama puheenaihe kuitenkin aiheellinen ja johon tulisi tarttua. Erhrooth myös toivoisi Suomessa otettavan mallia Amerikan evsnkelis-luterilaisesta kirkosta joka on 1990-luvulta asti korostanut ettei Jeesuksen kuolemasta syytettäisi juutalsisia tai heidän uskoaan (Jeesuksen pidätystä, tuomiota ja teloitusta siis pidettäisiin puhtaasti roomalaisten asiana).

Jeesus kuitenkin oli juutalainen, nykytutkimuksen mukaan hyvin juutalain ja sisällä juutalaisuudessa. Jeesuksen opetus ja moraali kumpuaa elinaikansa juutalaisuudesta, ja tuolloin uskonto ja politiikka olivat lisäksi tiukasti nivoutuneet yhtern toisin kuin nykypäivänä. Oliko juutalaisilla johtajilla (sanhedrilla) siis mitään tekemistä Jeesuksen tuomitsemisen ja kuoleman kanssa, vai onko tälläinen ajattelu atijudaismia eli juutalaisvihaa? Vaikka mitään varmuutta ei ole siitä mitä oikeasti silloin tapahtui, itse en näe syytä kieltää tai vähätellä juutalaisten osuutta. Nämä toimivat täysin toisen temppelin aikaisten lakiensa ja normiensa mukaan eivätkä toimineet siis mitenkään väärin (Jumalan pilkasta langetetaan kuoleman tuomio).

Asia on kuitenkin herkkä kuten uskontoa käsittelevät aiheet yleensäkkin, joten sitä tulee käsitellä varovasti. Rauhallista ja sopuisaa pääsiäisen aikaa itse  kullekkkin, niin maallisille juhlijoille kuin pesahin ja Jeesuksen muisto juhlan viettäjille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Mitäs siitä juutalaisia tai roomalaisia syyttämään. Eikö Jeesuksen isä ollut kaikkivaltias? Miksi hän antoi poikansa näiden roistojen käsiin tapettavaksi?
Kenelle jumala uhrasi poikansa?
Kuka oli jumalaa voimakkaampi tai ainakin samantasoinen joka pystyi vaatimaa ihmisuhrin?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Itse katson asian olevan ennemmin niin että tämä hypoteettinen Jumala (abstraktiolio) ei ole uhrannut ketään, vaan Jeesuksen seuraajat uskoivat Jeesuksen kuolleen marttyyrinä ja mistä sitten seurasi vuosisatoja kestänyt marttyyriuden ihanne. Se että tämä hypöteettinen Jumala olisi jonkun uhrannut on kirkon kotkeaa kristologiaa eli pitkälle kesittynyttä oppia, mikä sotkee liikaa pakkaa. Kristologia ei sitäpaitsi ole ollut aina samanlainen kuin nykyisin, varhaisin kristologia joka on alkuseurakunnalata ja Paavalilta puhuu vain Jeesuksen vuodatetusta verestä joka suojaa tämän Jumalan vihalta. Mistään uhraamisesta ei puhuta, sen sijaan uhrautumisesta eli marttyyriudesta. Sitä paitsi minusta tuo sana "kaikkivaltias" ei oikeastaan ole lainkaan hyvä kuvaamaan tämän seemiläisen hypoteettisen jumaluuden suuruutta. Parempi termi olisi "korkein", mutta mitäpä sille voi jos Suomessa on kehittynyt erillinen uskonnollinen kieli jota joudutaan jatkuvasti kovalla työllä selvittämään ja avaamaan maalikoille. Tarvittaisiin kansantajuinen teksti, mutta perinne syistä ei raamattua haluta kääntää kansankielelle. Yli puolet sanoista tarkoittaa omassa yhteydessään ja kontekstissaan ihan jotain muuta kuin mitä sanasta voitaisiin pinnallisesti päätellä, esim kaikkivaltias ei tarkoita että tällä hypoteettisellä jumaluudella olisi ääretön valta. Mielstäni edes uuudesta testamentista pitäisi saada sekulaari eli kirkon opista ja uskonnollisesta kielestä riippumaton kansantajuinen maallinen käännös. Käännös pitäisi myös täydentää vaikeiden asioiden selittämisellä eli kertoa miksi ja miten ja mistä jokin kohta on kirjoitettu ja mitä sillä on kirjoitus ajankohtana tarkoitettu. Mutta lienee täysin turhaa taistella uskonnon salakieltä vastaan, sillä yhä kasvava määrä ihmisiä on sitä mieltä ettei vähiä resursseja tulisi tuhlata satujen ja muun hömpän tutkimiseen ja tukemiseen. Mutta jos joku haluaa uskoa että tälläin hypoteettinen Jumala on uhrannut profeettansa itselleen, niin minunpuolestani saa niin uskoa. En kuitenkaan haukkuisi sen enempää juutalaisia kuin roomalaisiakaan roistoiksi sen takia että toimivat lakiensa ja tapojensa mukaan.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Ajanlaskun ajan ajoista on maailmamme selkiytynyt huomattavasti. Nykyään voidaan nähdä, että uskontojen perusperiaatteet yleensä koskevat perhe- ja sukumuodostusta elämäntavan perustana. Uskontoja on muodostunut tapakulttuurisiksi ja osittain rituaalisiksi kulttuureiksi myös aluekohtaisesti ja siinä usein on kysymys siitä, miten ruoka tuotetaan. Jo varhain Jumala on neuvonut ihmisiä, että ruoka on työn avulla tuotettava luonnosta. Osittain siitä juontunee tämä hieman karu tapa suhtautu uskontoon Suomessa: olemmehan me joutuneet jäisiltä ja kivisiltä pelloilta elantomme hankkimaan vuosisatojen ajan.

Maatalous, joka Suomessa on ruuanhankinnan keino, on lähes uskontoa sekin. Elämäntapamme täällä karussa Pohjolassa kannattelee. Ruuanhankintaa on vuosisatojen ajan neuvonpidetty Pohjoismaissa ja Venäjällä, jolloin samankaltaisissa elinolosuhteissa on voitu viedä ja saada vaikutteita keskenään. Pohjoisessa lienee kysymys myös siitä, että ruuanhankinta ja muu toimeentulo vie ihmisiltä suurimman osan ajasta, joten paljon ei yleensä ole jäänyt aikaa uskonnon pohtimiseen ja elämäntapakysymyksiin, vaan on pitänyt selvitä päivästä päivään.

Uskonto on elämäntapaoppia elämästä toiseen elettäessä. Ihmisille on muodostunut monenmoisia muistisääntöjä, jotta he voivat uskoa elämään ja jatkuvuuteen. Kun ihminen ajattelee tulevaisuutta ja profetioissa on kysymys usein sadoista vuosista, jopa tuhansista vuosista, alkaa epäusko vaivata ja usko hiipua. Saattaa olla niin, että tulevaisuus nähdään isona haasteena ja se on saanut ihmiset hirmutekoihin, koska on ehkä arveltu niitä muistettavan helpommin kuin tavallista arkea. Nykyään on tallennusmahdollisuudet kehittyneet luolapiirrosten ajalta ja voisimme olla hieman luottavaisempia nykyaikaan ja tulevaisuuteen nähden myös uskonnon ja uskomusten osalta kuin ennen vanhaan.

Tämän blogin suosituimmat